tiistai 30. heinäkuuta 2013

vielä on kesää jäljellä...

Mustikka-vaniljapullaa :)
Päivät ovat menneet lähinnä erinäisissä kotihommissa. Leipomista, pyykkäämistä (varsinkin pikkuihmisten vaatteita on tullut pestyä ihan urakalla), kaupassa käyntiä yms. perussettiä. Välillä tuntuu aika jo käyvän pitkäksi, kun ei viitsi enää minnekään pitkälle lähteä yksin ajelemaan. Siitäpä syystä myös kouluhommia olen saanut aikaiseksi. Mun piti valmistua omien tavoitteiden mukaan jo alkukesästä ratkaisukeskeiseksi eläinavusteiseksi valmentajaksi, mutta kevät oli melko kiireistä aikaa, joten opinnot jätettiin roikkumaan. Alkukesä oli myös melkoista lentoa, mutta nyt on sitten ollut aikaakin.

Sulo-mitteli oli täällä meillä hoidossa ja seurana neljä päivää toissa viikolla. Pojat on aina tulleet niin hienosti juttuun keskenään. Vaikka ikäeroa on vain vajaa vuosi, on arvojärjestys ollut aina selvä. Putte kunnioittaa vanhempaa Suloa ja väistää aina kohteliaasti. Toisen koiran tuloon meillä ollaan varustauduttu ja valmistauduttu pikkuhiljaa. Ollaan mietitty miten toimitaan tutustuttamisen kanssa ja kuinka saadaan arvojärjestys pysymään oikeanlaisena. Katsotaan onko hienoista suunnitelmista hyötyä vai meneekö kaikki uusiksi... Kutsumanimi on pojalle edelleen hakusessa. Onhan tässä vielä muutama päivä aikaa miettiä.

 
Sulo kyläilemässä
aamulenkkeilijät sulassa sovussa
Eilen käytiin pitkästä aikaa vähän pidemmällä lenkillä ja hyvin jaksettiin. Tai siis jaksoin... Tänään olisi tarkoitus lähteä agilityhallille iltasella hiukan tekemään jotain kevyttä treeniä. Kontakteja ja keppejä nyt ainakin.

torstai 18. heinäkuuta 2013

kesän kuulumisia & tulevaisuuden haaveilua

C.I.B FI MVA EE MVA LT MVA SE MVA Damirazin Neljäntuulen Puhuri
Näyttelyt on tältä erää näytelty ja ollaan keskitytty kotona oloon ja uusien perheenjäsenien tuloon. Puttea tosin ei ole paljoakaan hetkauttanut jatkuva siivoaminen ja uusien härpäkkeiden ilmestyminen kotiin. Minun seuraaminen  on ollut lähinnä päällimmäisenä sen tehtävälistalla. Kaitpa sekin jotain sitten aavistaa tapahtuvaksi.

kaikille vauvoille on oma peti :)
Uutta karvavauvaa käytiin Sysmässä taas katsomassa viime sunnuntaina. Suloinenhan se on, niin kuin veljensäkin. Velipoika tuntuu olevan rauhallisempi tapaus, meidän kaveri taas muistuttaa paljon isäänsä pienenä. Virtaa riittää ja hampaat on terävät! :D Katsotaan mitä tuo isukki sitten pojastaan tuumaa.

Tällä viikolla on hankittu koira/lapsiportti tuonne kodinhoitohuoneen ovelle. Sinne olen siivonnut ja järjestellyt tilaa koirille. Siellä Puttekin vietti pienenä aikaansa kun ei oltu kotona. Kivilattialta on helppo siivota vahingot ja lattiat ei kärsi pienestä kosteudesta. Tarhassa olokin alkaa jo Putelta sujumaan ilman ääntelyjä ja hyppimisiä. Ja kohta ei tarvi olla sielläkään yksin. Pienelle koiralle on Puten vanha pikkuinen peti pestynä jo odottelemassa.

pikku-putet 14.7
Loppuvuoden kalenterissa ei perheenlisäyksen vuoksi ole juurikaan merkintöjä, mutta näillä näkymin erkkariin 21.9 Putte lähtee Sandran kanssa. Tänään kauhistelin messarin hintoja, mutta kaitpa tuon kuitenkin ilmoitan kaikille kolmelle päivälle... ehkä...




tätä mieltä olen näistä siivoustouhuista...

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Ruotsin valloituksesta

Blogin päivitys on odottanut, että saataisiin otettua kunnolliset ruusukeposeeraukset Putesta. Näköjään en sitä saa aikaiseksi, niin tässäpä nyt kuitenkin tarinaa Ruotsin retkestä:

Avesta Stadshotel
Aamuvarhain perjantaina 14.6 lähdimme matkaan jo pitkään odotetulle ja suunnitellulle reissulle. Ukko-kleini oli tullut jo edellisenä päivänä meille, Anna ja Helmi-kääpiöpinseri noukittiin kyytiin kotoa Hollolasta. Siitä sitten auton nokka suunnattiin kohti Turun satamaa. Laivassa ei paljoa matkustajia ollut ja matka sujui hyvin. Illalla olimme perillä Tukholmassa, josta jatkoimme matkaa kohti Avestaa. Tukholman tietyöt ja festarit hiukan hämmensivät matkantekoamme, mutta perille päästiin. Hotellissa meitä odotti iso, tilava huone. Olin siis onnistunut valitsemaan jopa Putelle kelpaavan hotellin, sillä Puttehan ei tunnetusti missään murjuissa viihdy ;) Ehdittiin jopa käydä kaupassakin, koska huomasimme, että aamupala on hotellissa sen verran myöhään ettemme ehdi sinne. Näyttelyt alkavat aamulla jo klo.9.00 ja spitzien kehät tietysti heti ensimmäisenä.

Serti-hymy 
Aamulla aikaisin lenkitimme koirat ja saimme kuin saimmekin sitä aamupalaa! Hotellissa oli töissä ystävällinen nainen, joka tarjoutui laittamaan aamiaisen meille aikaisemmin, jos meillä on kiire. Hän auttoi myös paikantamaan näyttelyaluetta kartalta. Palvelusta siis Avesta Stadshotellille 10+ ! Näyttelypaikalle löydettiin suht hyvin ja valloitettiin paikka spitzkehän vierestä. Ihmettelin, kun mittaukseen tuli hirve jono ja menin sitä sitten kyselemään kehäsihteeriltä. Tämä kertoi, että kaikki alle 15 kk vanhat spitzit mitataan ennen kehiä. No, ei siinä sitten enää ihmettelemään enempiä, vaan Ukko-kleini kainaloon ja mittausjonoon. Tuomari oli hyvin ystävällinen  ja asioi koko ajan englanniksi kanssani. Ukon vuoro oli ensimmäisenä astella kehään ja tyylikkäästi se menikin. Huomaa, että on esiintymistä harjoiteltu. Tuomari mieltyi Ukkoon ja sieltä napsahti koko potti: PU1 SERT ROP! Puten vuoro koitti seuraavaksi ja eipä taas ollut järin kiinnostusta esiintymiselle. Kehän laidalta kävin Annalta kysymässä pitäisikö yrittää vähän saada vielä vauhtia liikkeeseen. Ja niin seuraavalle kierrokselle eli valioluokan voitosta kamppailemaan lähdettiin rivakammalla tahdilla! Kehän laidalta kerrottiin, että Puten ilme oli luokkaa "samperi, tässähän tarvii ihan tehdä töitä!" Niin heräsi Pönski päiväuniltaan, otti luokkavoiton ja kokonaistulokset: PU1 SERT ROP SE MVA! Ihmisiä tuli paljon onnittelemaan ja kehäsihteerikin totesi, että oli hieno päivä meille. Seuraavaksi leirimme siirtyi kääpiöpinsereiden kehää odottelemaan. Siellä Helmi-tyttönen jatkoi samoilla linjoilla ollen PN1 SERT VSP SE MVA! Ihan huippua! Ryhmäkehiin emme valitettavasti voineet jäädä sillä meitä odotti vielä reilu kuuden tunnin ajomatka Uumajaan pohjois-Ruotsiin. Reissun tavoitteet tuli siis jo lauantaina kaikilta täyteen, joten seuraavalle päivälle ei tarvinnut paineita kasata. Tai alunperin ajatus oli vielä cacibia metsästää Putelle, mutta koska inttivalioon tarvittavat cacibit tulivat täyteen jo Liettuassa, niin eipä siihenkään tarvinnut panostaa enää.
Rellu kulkee!

Matkalla pojoiseen
Löytyyhän sitä liikettä!
Anna ajoi koko pitkän matkan Avestasta Uumajaan. Matka meni rattoisasti ja koirat vetelivät sikeitä auton takaosastolla. Loistavia matkustajia koko porukka. Ukkokin nuoresta iästään huolimatta matkasi nätisti. Perillä Scandic-hotellilla näytti olevan paljon koiranäyttelyväkeä. Nytkin yöunet jäivät melko lyhyiksi, mutta kunnon aamupalan voimin (paitsi kahvi oli todella pahaa :P ) starttasimme aamulla kohti Vännäsiä. Tällä kertaa Helmi oli vuorossa ensin. Spitzien tämän kertainen tuomari olikin nopea ja Ukko piti viedä mittauksiin niin etten ennättänyt Helmin suoriutumista katsoa loppuun. Tuomari oli liikkeissään todella ripeä ja ei paljoa juoksuttanut tai arponut. Ukko sai erin ja ennen kuin edes ehti tajuamaan olikin jo taas oltava paras uros-kehässä. Hyvä kun ehdin koiran saada seisomaan kehään niin tuomari jo kätteli meidät kakkoseksi. Kertoi molempien koirien olevan erinomaisia ja omaavan samat hyvät piirteet. Tuomari kuitenkin piti enemmän toisen liikkeestä, jonka kuvaili todella voimakkaaksi. Ukon liikkeet olivat myös hienot, mutta enempi voimaa olisi tarvittu voittoon. Näin ollen PU2 ja VA-Sert tuokset. Helmi oli ollut ERI1 ilman SA:ta, mikä kyllä vähän otti päähän. Puden vuoro oli vielä jäljellä ja tuomari tykkäsi herrasta paljon ja tulokset kertoivat sen: PU1 CACIB ROP! Hieno mies! Nyt jäätiin ryhmäkehään, jossa tuomaroi Tanya Ahlman-Stockmari. Ei tullut sijoitusta sieltä, mutta tulipahan edustettua. Tuomari poimi heti neljän parhaan joukon ilman mitään kummempia karsintoja.

ryhmäkehässä
Uumajan hotellilla vietimme vielä seuraavankin yön ja aamulla ajelimme lautalle. Lautalla oli erikseen tila, jossa koirien kanssa oltiin. Aluksi meillä oli Helmi ja Ukko samassa kevythäkissä, mutta sitten vaihdoimme sinne Puten yksinään. Ilmeisesti paikallamme oli aiemmin ollut joku juoksuinen narttu, kun Putte oli kovin levoton ja pyrki lattiaa nuolemaan. Häkissäkin se aikansa piippaili, mutta tyytyi sitten kohtaloonsa. Ukossakin paikka aiheutti pientä levottomuutta, mutta ei samassa mittakaavassa kuin Putessa. Perillä Vaasassa oltiin n. neljän tunnin matkan jälkeen. Siitä sitten vielä kotiin oli köröteltävä. Kotona olin maanantaina illalla puoli yhdeksän aikoihin väsyneenä, mutta tyytyväisenä hienosta ja hauskasta reissusta, kyllä kannatti lähteä! :) Isot kiitokset kuuluu matkaseurasta Annalle, joka jaksoi ajaa autoa suurimman osan pitkästä turneesta! Nyt jäämme Puten kanssa tauolle reissaamisista hyvillä mielin joksikin aikaa. 

Puten potti






pienen miehen suuri saalis :)

lautalla ollaan tarkkana!

lautalla
yksi väsynyt matkustaja