Pari päivää kerkesikin kulua, että sain aikaiseksi laitella näyttelyreissusta juttua. Eli Korpilahdelle reissattiin sunnuntaina, aprillipäivänä. Isäni oli luvannut lähteä katsomaan myös Puten näyttelyä, joten sovimme menevämme hänen autollaan, kun on sillä mukavampi matkustaa kuin meikälaisen pikku pösöttimellä. Matkalla Vääksyyn otin kyytiin Sandran, joka lähti Puttea esittämään. Vääksyssä navigaattoriin ohjelmoitiin Korpilahti ja niin alkoi matka kohti vuoden ekaa näyttelyä. Putte otti rauhallisesti ja nukkui melkein koko matkan. Muita koiria ei mukana ollut, koska Sandra ei Suloa ollut halunnut ilmoittaa näihin näytelmiin.
Näyttelypaikalla Sandra siisti Puten tassu- ja korvakarvat. Itse en niihin ollut uskaltanut koskea, koska muistan eräänkin kerran, kun leikkasin korvakarvoihin reilumman puoleisen kolon, jota kummasteli Puten kasvattaja korjaillessaan jäkiäni. Että semmoset on mun trimmaustaidot... Varottelin Sandraa jo matkalla, että olen Putesta harjannut kamalan kasan pois pohjavillaa. Silti ihmeesti sitä karvaa jäi vielä jäljellekin, niin että tuomarinkin mielestä turkki oli hieno! Putte oli siis nyt ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa, tammikuussa kun tuli se 2v. mittariin. Avoimesta luokasta tuli erinomainen, SA, mutta samat saivat kaikki kuusi muuta mukana ollutta urosta (1 junnu, 2 nuorta, 2 avoa, 2 val.). Joten paras uros kehään pääsivät kaikki. Hiukka jännitti, kuinka Pönskin käy! Kolme käteltiin pois ja Putte selvitti tiensä neljän parhaan joukkoon. Tuomari ohjasi ensin Puten ja Sandran toiseksi, mutta vaihtoi sitten vielä kolmannelle paikalle, koska piti toisen uroksen liikkeitä parempana. Ja tiedossa oleva juttuhan tuo taka-ahtaus on kyllä... vaikkakin nyt ei enää ole niin ahdas kuin aiemmin, lieneekö metsälenkit auttaneet asiaa. Metsälenkit olivat auttaneet ainakin painon pudotukseen. Nyt Putte on sopusuhtainen ja painokin hyvä, pikkasen päälle 8kg. Lopputuloksena siis Korpilahdelta ERI SA PU3 VA-SERT. Ei siis saatu vikaa sertiä, jota lähdettiin jahtaamaan, mutta ei me hermostuta. Kyllä se vielä saadaan. Eikä todellakaan huonoille hävitty, hienoja uroksia olivat kaikki! Kuvia ei nyt ole, koska kamera jäi ottamatta mukaan.
Tässä vielä arvostelut, tuomarina siis Esa Ruotsalainen:
" Kaunislinjainen uros. Ihastuttavat mittasuhteet. Hyvä rungon ja luuston vahvuus. Kaunis ryhti. Tasapainoisesti kulmautunut. Hieno pää. Upeassa karvassa. Hieno sivuliike, vähän ahdas takaa. Hieno uros!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti